En ole saanut kirjoitettua aiemmin, sillä olen yrittänyt työntää tämän painajaisen jonnekin taka-alalle. Nyt tilanne on rauhoittunut sen verran, että pystyn taas kertomaan viime aikaisista tapahtumista ja vähän muustakin. Aloitan siitä muusta :-)

Aloittaessani taistelua lapsestani pyysin sos.toimesta kopiot kaikista meitä koskevista asiakirjoista. Osa oli ennestään tuttua, mutta löytyipä sieltä muutamia mielenkiintoisiakin kirjoitelmia. Kaiken huippu oli kuitenkin ns. "asiantuntijaryhmän" kokoontumisesta tehdyt muistiinpanot, jotka oli kirjannut johtava sosiaalityöntekijä. Asiantuntijaryhmä lainausmerkeissä, koska mielestäni hommassa ei ollut mitään asiantuntijuutta havaittavissa. Asiaamme oli käsitelty sosiaalityöntekijöiden varsin värittyneiden kertomusten perusteella tapaamatta minua tai lasta, joten jälki on myös sen  näköistä. Vai voiko seuraavasta olla muuta mieltä:

"Asiantuntijaryhmä kiinnitti huomiota siihen, että (pojan nimi) on jo saanut isältä väkivaltamalllia ja 1)väkivaltainen toiminta tulee leviämään muuallekin kuin äitiin kohdistuvana. Ryhmä totesi myös, että (pojan nimi) 2)toimii jo nyt isänsä tavoin.  On myös huomioitava 3)geneettinen perimä..."

Omat kommenttini:

1) Mistä ihmeen kristallipallosta tämä ryhmä on katsonut, että väkivaltainen toiminta TULEE leviämään muuallekin? Ei kai sellaista kukaan pysty ennustamaan?

2) Jos poika toimisi isänsä tavoin, olisin hänet jo aikaa sitten lähettänyt sijoitukseen.

3) Tämä on ihan huippua, siis geneettinen perimä! Kysyin palaverissa, että minkähän geenin poika on perinyt ja vastaus oli, että väkivalta-geenin!!! Jos sellainen geeni olisi olemassa, se pitäisi ensin pojastani löytää ja sen lisäksi se pitäisi löytää myös pojan isästä, sillä eihän poika sitä muuten olisi voinut periä.

"4)(Pojan nimi) tarvitsee jatkossa terapiaa."  Oma kommenttini: Jos asiantuntijaryhmä on ollut tätä mieltä, niin minkähän vuoksi sos.työntekijät niin kovasti myöhemmin pidetyssä palaverissa vastustivat terapian järjestämistä pojalle? Ei ymmärrä...

"5)(Pojan nimi) on hyvin omaehtoinen ja vaikuttaa siltä, että käyttää diabetesta aseena. Diabetes antaa muutenkin haastetta. 6)Jaksaako äiti pidemmän päälle huolehtia ruuasta ja kaikesta muusta sairauteen liittyvästä."

Omat kommenttini:

5) Tämä johtopäätös on vedetty yhdestä kerrasta, kun poika avohuollon sijoituspaikassa kokeili ohjaajia ja leikillään kieltäytyi pistämästä insuliinia ennen ateriaa.

6) Jos tämä olisi esitetty minulle kasvotusten, olisin saanut sen luokan kohtauksen, että siitä olisivat kirjoittaneet iltapäivälehdetkin.

Tuolta välistä vielä yksi lause:

"Myös äiti vaikuttaa tarvitsevan enemmän tukea kuin mitä tämänhetkinen terapia mahdollistaa." Oma kommenttini: On se kummallista, että jotkut "asiantuntijat" voivat sanoa näin tapaamatta minua. Luulisi oman terapeuttini ja psykiatrini kehottaneen minua hakeutumaan lisähoitoon, jos siihen olisi ollut tarvetta, mutta kumpikaan ei ole sellaista ehdottanut.

Olen aiemmin arvostanut eri alojen asiantuntijoita, mutta tämän ryhmän tapaamisen muistiinpanot luettuani arvostukseni on kyllä romahtanut pohjalukemiin. En yhtään ihmettele, että Suomessa tehdään niin paljon turhia huostaanottoja, jos kaikissa kunnissa mielipiteitään esittää samantasoinen joukko asiantuntijoita kuin meillä. Mutta toisaalta, hehän tekevät johtopäätöksensä niiden seikkojen perusteella, mitä heille esitetään, eli syyttävä sormi osoittaa jälleen kerran sosiaalityöntekijöihin.